HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! :D

Milky Central Parkin Sheep Meadowilla

Way American Museum of Natural Historyn nurkalla

Juhannuksen aatonaattoa Central Parkista

Vietämme parhaillaan viimeistä iltaa paahtavan kuumassa New Yorkissa ja aamulla jatkamme matkaamme astetta viileämmälle Länsirannikolle, San Fransicoon! New York -päivityksiä tulee vielä muutama, sillä hotellihuoneen nettiyhteys on älyttömän hidas. Hyvää Juhannusta 2012! ja muistakaa saunoa ja grillata meidänkin puolesta :D T.M&M

9/11

Vierailimme keskiviikkona World Trade Centerin muistomerkillä. Syyskuussa 2011 avattu muistomerkki kosketti, ja kuuluu ehdottomasti Top 3 Have to Visit -muistomerkkien listalle. Kyseisellä listalla on mm. Alueella on kaksi valtavan kokoista suihkulähde -muistomerkkiä, jotka kuvaavat sijainnillaan sekä koollaan tuhoutuneiden tornien alkuperäisiä sijainteja. Näillä paikoilla tornit alun perin sijaitsivat. 

2977 nimeä

Neliömäisten vesiputousten tauotta kuohuva vesi laskeutuu altaan keskellä olevaan pohjattoman näköiseen kuiluun. Muistomerkin jokaiselta seinältä laskeutuva vesi muistuttaa näyllään - ja äänellään – valtavalla voimalla alas romahtavia torneja. Keskellä olviin kuiluihin vesi valuu maltillisemmin. Kuilun pohjaa on mahdotonta nähdä muistomerkin sivuilta, ja kun katsoo veden lipuvan pohjattoman kuilun syvyyksiin, tulee auttamatta mielleyhtymä siitä, kuinka samalla tavalla suurin osa terrori-iskussa menehtyneistä katosi kuin tuhka tuuleen – pohjattomaan mustaan kuiluun.

Kerran New Yorkin korkeimmat rakennukset ovat nykyään kaksi pelottavan loputonta kuoppaa

Michael Aradin arkkitehtuurinen taidonnäyte

Muistomerkkien reunoja ympäröivistä laatoista voi lukea kaikkien 9/11 menehtyneiden nimet, sekä myös vuoden 1993 WTC terrori-iskussa kuolleiden nimet. Kiertämällä vesiputousten ympäri tulee samalla kunnioittaneeksi kaikkia iskussa kuolleita ja niistä selvinneitä ihmisiä. Tuulen mukana katsojien päälle pirskoutuva vesi voi tuoda jollekin iskussa kuolleen omaiselle tunteen siitä, että heille läheinen ihminen koskettaa heitä, lohduttaen ja toivoa antaen.

Uhreista vanhin oli 85 vuotias, nuorin kaksivuotias

Vesiputousten pohjattomuuden ja näkymättömiin katoamisen tunne on hyvin samanlainen kuin Juutalaisten muistomerkillä Berliinissä. WTC muistomerkki on melkein 3000 ihmisen hauta, mikä mielestäni vaatii jonkinasteista kunnioitusta. Iloiset turistit kuitenkin kuvasivat itseään ja toisiaan muistomerkin kanssa maireasti kameralle hymyillen. Tällaisessa paikassa tulisi käyttäytyä menehtyneiden muistoa kunnioittaen, ei hulluna turistina ilakoiden.

Feeling & Breathing New York

 

Toinen New York päivä alkoi melko väsyneissä tunnelmissa. Jet lag alkaa painaa aina iltapäivän aikaan, kun kello on täällä aamupäivä ja Suomessa jo lähes yö. Aikaeroon totuttautuminen etenee kuitenkin joka päivä noin tunnilla. Ensimmäisenä aamuna heräsin neljältä, eilen viideltä ja tänään vasta puoli seitsemältä. Kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus kotiinpaluun jetlägistä..huh huh! On ollut jännä huomata, kuinka kaikki mitä on kuvitellut New Yorkista ja Amerikasta on ollut hyvin päinvastaista.

Muitakin väsyneitä kadulla

Jotenkin ajattelin pilvenpiirtäjien olevan ahdistavan korkeita, mutta ne ovatkin ihan mukavia :D Etenkin niiden arkkitehtuuri viehättää hyvin paljon. Ylipäätään kaikki mitä kuvittelin suureksi ja mahtavaksi onkin ollut ”ihan tavallista”. Rockefeller Center – hyvin pieni. Guggenheim – hyvin pieni & yllättäen jopa tylsä. 

Rockefeller Center

Rockefeller Centerin puisto

Puolestaan taas kaikki, miltä ei ole odottanut juurikaan mitään, on tarjonnut niitä parhaita  New York -elämyksiä: asioita, paikkoja ja tapahtumia.

Schoolbus Converset :D

Herkullisia lompakoita ja pussukoita MoMassa

Moma ja Metropolitan Museum of Art ovat niin älyttömiä, etteivät sanat edes riitä niiden kuvailemiseen. Methissä pelkästään yhdessä museorakennuksen kulmassa on saleja, jotka on omistettu Picassolle, Van Goghille, Matisselle, Gauguinille, Monetille ja Manetille, Turnerille, Klimtille jne jne. ÄLYTÖNTÄ!  Suosittelen kaikille New Yorkin matkaajille Methissä vierailua, sillä se hakkaa älyttömyydellään jopa Louvren. 

And soon we Met ;)

New Yorkiin on vaikea olla ihastumatta. Tunnelma on kaikkialla rento, ihmiset ovat ystävällisiä ja eri kulttuurit ja kaupunginosat sekoittuvat mukavalla tavalla toisiinsa. Kaupungissa on ylläpidettyjä puistoja, kadunvarsia ja paljon take away ruokapaikkoja. Erilaiset kojut ja kaupat myyvät ihania ruokia, suolaista ja makeaa: brezeleitä (kuin isoja pehmeitä suolatikkuja), hodareita, hedelmäkulhoja ja jopa yksittäispakattuja kakunpaloja (esim. kuivakakkuja, mitkä ovat allekirjoittaneen ehdottomia suosikkeja). Kaikkea mahdollista saa yhden suupalallisen verran, tämäkin on asia, minkä luuli olevan toisin. Amerikassa kaikki ei olekaan suurta, vaan erityisen optimaalisesti suunniteltua ja…no melko täydellistä. ;) 

Brezl -ilme

Jumbo-Dog

Jenkki-Bud

Oreo -jäätelöä!!!!

Mar-GO-Rita

Paikalliset auttavat eksynyttä turistia kysymättä ja yleistä turvallisuutta valvovat poliisit auttavat myös mielellään tien neuvomisessa. Suunnistamien onki yksi vaikeimpia asioita Manhattanilla. Ellei näköpiirissä ole jotain tiettyä maamerkkiä, on melkein mahdotonta sanoa missä on Uptown ja missä Downtown. Avenuet kulkevat pohjois-eteläsuunnassa ja Streetit länsi-itäsuunnassa, mutta tämäkään tieto ei auta kun ei tiedä kumpaan suuntaan tulisi lähteä. Manhattan alkaa tuntua maailmalta pienoiskoossa, niin paljon koettavaa ja näettävää kaupungista löytyy! :) Jo kolmen päivän jälkeen tuntuu kuin olisi ollut lomalla jo kolme viikkoa. Kaupungin syke auttaa unohtamaan kaiken turhan - New Yorkista voi vain nauttia.

Applen myymälä & Steve Jobsin patentoimat portaat

Päädyimme sattumalta Tiffanylle, myyjän mukaan meidän olisi pitänyt käydä kaikissa KUUDESSA kerroksessa!?

!?

 

 

Feeling SOHO heat +36C

Aloitimme ensimmäisen päivämme melko turvallisesti syömällä aamupalan Pret Magnersisssa. Ketju oli tullut tutuksi aikaisemmalla Lontoon matkallamme. Päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Aikaisemmin olemme kaupunkimatkoillamme vain juosseet kohteesta toiseen kieli vyön alla, mutta nyt olimme päättäneet ottaa rauhallisemmin. Ja sehän toimi. 

Prettiä aamupalaksi

Pretiltä jatkoimme kävellen kohti Flat Iron Buildingia, joka yllätti korumaisuudellaan ja yllättävän pienellä koollaan. Ylipäätään kaikki, mitä New Yorkista, pilvenpiirtäjistä ja Manhattanista kuvittelin, on ollut hyvin toisenlaista. Flat Iron Building on saanut nimensä paikallisten mukaan sen takia että se on muodoltaan silitysraudan mallinen. Ihastuttava pieni rakennus! Voisin muuttaa siihen asumaan. :) Istuimme nauttimaan aamuauringosta ja räpsimme ”hulluina turisteina” kuvia paikalta. 

Flätti iron

"Way" ja taustalla Empire State Building

Päivän piti olla pilvinen, mutta osoittautui ihanaksi kesäpäiväksi. Kaupunki ei ole vielä uuvuttavan kuuma, mutta kesä kuulemma alkaa keskiviikkona. Manhattanille luvataan hellettä mukavat +36 astetta. Antaa tulla vaan! Hotellimme on vain parinkymmenen korttelin päässä Empire State Buildingista, eli noin kolmen kilometrin päässä. Kävimme ostamassa New York City Passin, mitä meille oltiin jo Suomessa suositeltu. Yhdeksän päivää voimassa oleva lippu maksoi n.70€ ja sillä pääsee kuuteen eri kohteeseen. Aloitimme Empire State Buildingissa vierailulla, mikä todellakin kannatti. Saimme matkaamme ”puhelimet” joista pystyimme kuuntelemaan nauhoitettuja opastuksia. Voi sitä tunnetta kun näki Central Pakin ensimmäisen kerran ja Vapaudenpatsaan! Vapaudenpatsaalle menemme sitten torstaina.  :D Näkymät näköalatasanteelta olivat ylipäätään henkeäsalpaavan upeat. (Onko tarpeeksi ylistyssanoja? :) )

Passilla paikkoihin :D

Aikaerosta johtuen olimme todella hyvään aikaan liikkeellä, ruuhkia ei juuri ollut. Erona ensimmäisen päivän kokemuksien perusteella oli, että kaikki tuntuu toimivan täällä todella hyvin ja sujuvasti. Ainakin jos vertaa osaan Euroopan kaupunkikohteista. Jonot liikkuvat, joku on koko ajan ohjaamassa oikeaan suuntaan, kaikkialla tervehditään ja toivotetaan tervetulleeksi.

Näkymä etelään

Whaaat??!?

Haloo!

Turist

Welcome to the Empire State Bulding!

Päästyämme takaisin maankamaralle lähdimme etsimään Markukselle piilolinssinestettä. Mukavat tädit ja sedät takavarikoivat nesteen Heathrown lentokentällä. Suomessa riittää, että nesteet mahtuvat minigrip pussiin, mutta Lontoossa mukana ei saa olla yli 100ml nesteitä. Heathrowlla lennon vaihtaminen oli muutenkin yllätyksellistä, sillä jouduimme tosiaan uuteen kassintarkastukseen. Itse unohdin kiireessä ottaa nesteet pois kassista ja siitä seurauksena minun kassini vedettiin syrjään. Jatkolennon check inniin oli siinä vaiheessa n. 20min ja aloin hätääntyneenä kysellä voisivatko kyllästyneen näköiset työntekijät hieman kiirehtiä. Ilkeä täti vain nosteli olkapäitään ja sanoi ”mitäs et ottanut nesteitä pois laukusta”. Argh! Aloin inttämään vastaan, mutta jossain vaiheessa tajusin rauhoittua ja olla hiljaa, sillä mieleeni tuli lentokenttäohjelmat, missä mellakoivat matkustajat ohjataan syrjään. Lopulta mukava brittisetä tuli räjäyttämään koko laukkuni sisällön. Juttelimme siinä samalla ja setä valoi meille toivoa siitä, että ehtisimme vielä hyvin lennolle. Olisin varmasti ollut kumihanskoin tutkittavana, jos se ilkeä lentokenttätäti olisi tullut tutkimaan laukun. Mutta takaisin piilolinssinesteeseen. Vasta neljännestä kaupasta löysimme tarvitsemamme tuotteen.

Jatkoimme jalan Fift avenueta pitkin kohti Central Parkia. Poikkesimme New Yorkin pääkirjastolla, mitä käytettiin myös Sinkkuelämää elokuvan kuvauksissa. Siellä olisi vietetty Carrien ja Bigin häitä, jos ne olisivat heti toteutuneet. 

The kirjasto

Paikka, jossa Carrie kuulee, ettei häitä tulekaan...

Iltapäivän päähänpistona päätimme käydä vielä MoMassa. En ollut katsonut mitä kaikkea museon kokoelmiin kuuluu, joten lähdimme vain vähän pyörähtämään museossa. Jo ensimmäisestä salista lähtien sekosin ja koitin olla kiljumatta nähtyäni toinen toistaan älyttömämpiä taide-aarteita. Tässä muutama kuva vaatimattomasta kokoelmasta. 

MoMa ja jumalvalot

Picasso

Umberto Boccioni

Henri Matisse

Monet - ja taiteesta seonnut Marjo

ARE WE THERE YET?

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Herättiin paikallista aikaa jo aamu neljän jälkeen ja nyt ollaan aloiteltu täkäläistä aamua rauhalliseen tahtiin. Nytkin tätä kirjoittaessa kello on vasta 6.00, kun suomessa kello näyttää 13.00. Sopii siis meille hyvin tämä aikaero. Olen aina ollut ihmeellinen yökukkuja ( kuulemma jo lapsesta asti)  joten alan siis epäillä olenko sittenkin syntynyt väärälle aikavyöhykkeelle? Jospa olenkin New Yorkilainen? :D

Are we there yet? :D

Matkaan lähtöä lohdutti se ajatus, että lennämme aluksi turvallisesti Finnairin koneella Lontooseen. Ei siinä kuitenkaan mitään lohdullista ollut. Omia juomia ei saanut juoda (?) korvissa paukkui koko lennon ajan ja joka paikkaa jotenkin muka kolotti koko ajan.  Saavuimme Lontoon Heathrowlle ajallaan, mutta ruuhkan takia jouduimme odottamaan ulospääsyä muutaman kymmenen minuuttia. Kun vihdoin pääsimme koneesta ulos, oli seuraavan lennon check inniin enää alle 30 minuuttia. Melko lyhyttä aikataulua ei helpottanut se, että Heatrowlla tykätään jekuttaa turisteja ;) Siellä saatetaan laittaa lähtemään useita lentoja New Yorkiin samaan kellonaikaan. Tämän takia luonnollisesti löysimme itsemme ensin portilta 17, vaikka oikea portti olisi ollut 32! Lentokentän myymälät vain viuhuivat ohitse kun juoksimme kohti oikeaa porttia.  Lontoon olympialaiskojut ja Chanelit jäivät näkemättä  (Hö!)

Ehdittiin koneeseen!

Kevyen cardion jälkeen löysimme vihdoin oikean portin ja lopulta lennolle ei ollutkaan niin kauhea kiire, kuin mitä me olimme luulleet. Muita suomalaisia samasta Finnairin koneesta kävelee rauhallisesti portille kohta meidän jälkeen. Tietenkin. Portilla meidät ohjataan sivuun kuulusteltavaksi. Mitä teette työksenne? Mikä on pomonne nimi? Opiskelet kuudetta vuotta, miksi? Virkailija kirjoittaa koneelleen jotain muistiinpanoja ja lopulta kun olemme näyttäneet lippumme ja passimme vielä kolme kertaa pääsemme vihdoin koneeseen!

Lensimme New Yorkiin American Airlanesilla, mikä osoittautui hyväksi lentoyhtiöksi. Paikoilla odotti omat tyynyt ja peitot ja jokaiselle oli oma pieni kosketusnäytöllinen tv, mistä sai katsella elokuvia, sarjoja ja pystyipä sillä pelaamaan tetristäkin.  Kone oli suuri ja matkanteko hyvin miellyttävää.

Viiden tunnin istumisen jälkeen...

Lentoaika oli rapeat seitsemän tuntia ja matka meni yllättävän kivuttomasti. Lentäminenkään ei enää pelottanut sen jälkeen kun oli ehtinyt jatkolennolle. Kun vihdoin neljän tunnin jälkeen pääsimme Atlantin yli, saimme hieman suolaista palaa. Some pizza, Miss? Kyllä, olemme todellakin Amerikassa! :D

Welcome to America! :D

Muutenkin palvelu lennolla oli runsasta, elokuvat hyviä ja mikä tärkeintä, viini oli ilmaista ;) Lennon lopulla viereisiltä paikoilta nousi ylös pieni, harmaatukkainen nainen. En meinannut pysyä paikallani kun tunnistin kyseisen naisen! Hieman Outi Heiskasta ulkoasultaan muistuttava nainen oli Sinkkuelämää sarjasta tuttu Magda, eli Mirandan kodinhoitaja!  Ensimmäien Sinkkuelämää -julkkis oli siis bongattu! :D

Loppumatka hotellille asti oli pelkkää odottelua passijonossa, kentällä, supershuttlessa… Olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet muuta kuin nauraa. Olimme melkein viimeisiä passintarkastuksessa, jossa meni yli tunti. Tenttaus oli jälleen hyvin töykeää ja passintarkastajan kysellessä, oli syke jälleen nousussa. Passintarkastaja antoi ymmärtää, että oli oikeasti parempi olla hymyilemättä :D Super Suttle -kimppataksi kyyditsi meitä pitkin New Yorkin katuja Queensista Manhattanille. Tästä yhtenä yksityiskohtana jäi mieleen Chinatownin käsittämätön sunnuntai-illan ruuhka ja raa’an kalan haju.  Kaiken kuitenkin kruunasi New Yorkin siluetti auringonlaskussa. Epätodellinen kuvaa hyvin eilisen illan tuntemuksia.

Manhattan sunnuntain auringonlaskussa

Nyt on aika lähteä etsimään aamupalapaikka, Broadway ja Flat Iron Building. Ja jos sää ei muutu kovin pilviseksi, niin taidamme vierailla myös Empire State Buildingin näköalatasanteella.

 PS. Hotellihuone ei onneksi olekaan niin paha kuin kuviteltiin! Ja niin, lähtövaatteessa on hyvä olla taskut! :)