Maidot matkalla

ARE WE THERE YET?

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Herättiin paikallista aikaa jo aamu neljän jälkeen ja nyt ollaan aloiteltu täkäläistä aamua rauhalliseen tahtiin. Nytkin tätä kirjoittaessa kello on vasta 6.00, kun suomessa kello näyttää 13.00. Sopii siis meille hyvin tämä aikaero. Olen aina ollut ihmeellinen yökukkuja ( kuulemma jo lapsesta asti)  joten alan siis epäillä olenko sittenkin syntynyt väärälle aikavyöhykkeelle? Jospa olenkin New Yorkilainen? :D

Are we there yet? :D

Matkaan lähtöä lohdutti se ajatus, että lennämme aluksi turvallisesti Finnairin koneella Lontooseen. Ei siinä kuitenkaan mitään lohdullista ollut. Omia juomia ei saanut juoda (?) korvissa paukkui koko lennon ajan ja joka paikkaa jotenkin muka kolotti koko ajan.  Saavuimme Lontoon Heathrowlle ajallaan, mutta ruuhkan takia jouduimme odottamaan ulospääsyä muutaman kymmenen minuuttia. Kun vihdoin pääsimme koneesta ulos, oli seuraavan lennon check inniin enää alle 30 minuuttia. Melko lyhyttä aikataulua ei helpottanut se, että Heatrowlla tykätään jekuttaa turisteja ;) Siellä saatetaan laittaa lähtemään useita lentoja New Yorkiin samaan kellonaikaan. Tämän takia luonnollisesti löysimme itsemme ensin portilta 17, vaikka oikea portti olisi ollut 32! Lentokentän myymälät vain viuhuivat ohitse kun juoksimme kohti oikeaa porttia.  Lontoon olympialaiskojut ja Chanelit jäivät näkemättä  (Hö!)

Ehdittiin koneeseen!

Kevyen cardion jälkeen löysimme vihdoin oikean portin ja lopulta lennolle ei ollutkaan niin kauhea kiire, kuin mitä me olimme luulleet. Muita suomalaisia samasta Finnairin koneesta kävelee rauhallisesti portille kohta meidän jälkeen. Tietenkin. Portilla meidät ohjataan sivuun kuulusteltavaksi. Mitä teette työksenne? Mikä on pomonne nimi? Opiskelet kuudetta vuotta, miksi? Virkailija kirjoittaa koneelleen jotain muistiinpanoja ja lopulta kun olemme näyttäneet lippumme ja passimme vielä kolme kertaa pääsemme vihdoin koneeseen!

Lensimme New Yorkiin American Airlanesilla, mikä osoittautui hyväksi lentoyhtiöksi. Paikoilla odotti omat tyynyt ja peitot ja jokaiselle oli oma pieni kosketusnäytöllinen tv, mistä sai katsella elokuvia, sarjoja ja pystyipä sillä pelaamaan tetristäkin.  Kone oli suuri ja matkanteko hyvin miellyttävää.

Viiden tunnin istumisen jälkeen...

Lentoaika oli rapeat seitsemän tuntia ja matka meni yllättävän kivuttomasti. Lentäminenkään ei enää pelottanut sen jälkeen kun oli ehtinyt jatkolennolle. Kun vihdoin neljän tunnin jälkeen pääsimme Atlantin yli, saimme hieman suolaista palaa. Some pizza, Miss? Kyllä, olemme todellakin Amerikassa! :D

Welcome to America! :D

Muutenkin palvelu lennolla oli runsasta, elokuvat hyviä ja mikä tärkeintä, viini oli ilmaista ;) Lennon lopulla viereisiltä paikoilta nousi ylös pieni, harmaatukkainen nainen. En meinannut pysyä paikallani kun tunnistin kyseisen naisen! Hieman Outi Heiskasta ulkoasultaan muistuttava nainen oli Sinkkuelämää sarjasta tuttu Magda, eli Mirandan kodinhoitaja!  Ensimmäien Sinkkuelämää -julkkis oli siis bongattu! :D

Loppumatka hotellille asti oli pelkkää odottelua passijonossa, kentällä, supershuttlessa… Olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet muuta kuin nauraa. Olimme melkein viimeisiä passintarkastuksessa, jossa meni yli tunti. Tenttaus oli jälleen hyvin töykeää ja passintarkastajan kysellessä, oli syke jälleen nousussa. Passintarkastaja antoi ymmärtää, että oli oikeasti parempi olla hymyilemättä :D Super Suttle -kimppataksi kyyditsi meitä pitkin New Yorkin katuja Queensista Manhattanille. Tästä yhtenä yksityiskohtana jäi mieleen Chinatownin käsittämätön sunnuntai-illan ruuhka ja raa’an kalan haju.  Kaiken kuitenkin kruunasi New Yorkin siluetti auringonlaskussa. Epätodellinen kuvaa hyvin eilisen illan tuntemuksia.

Manhattan sunnuntain auringonlaskussa

Nyt on aika lähteä etsimään aamupalapaikka, Broadway ja Flat Iron Building. Ja jos sää ei muutu kovin pilviseksi, niin taidamme vierailla myös Empire State Buildingin näköalatasanteella.

 PS. Hotellihuone ei onneksi olekaan niin paha kuin kuviteltiin! Ja niin, lähtövaatteessa on hyvä olla taskut! :)