torstai 5. heinäkuuta 2012


GRAND CANYON

Yksi suuri syy miksi halusin lähteä länsirannikolle oli haave nähdä Grand Canyon. Varasimme bussimatkan lauantaille, ja odotettavissa oli pienehkö, yli 14 tunnin reissu Arizonaan ja takaisin Las Vegasiin. Vision Tours -yhtiön shuttle nouti meidät ja muutaman muun retkelle lähtijän varhain kuuden jälkeen aamulla hotellilta, ja kuljetti meidät retken lähtöpaikkaan kaupungin laidalle. Kun vihdoin ennen kahdeksaa pääsimme isompaan bussiimme alkoi televisioissa pyöriä Grand Canyon -dvd. Nukahdimme melkein heti dvd.n alussa. Muistikuvia jäi lähinnä kohdasta jossa kerrottiin alueen eläinkunnan monimuotoisuudesta ja kahdenlaisista oravista (?).


Ilmastoidussa bussissa oli aika kylmä ja välillä olikin ihana pysähtyä vessa, tuliais- ja ruokapaikoissa lämmittelemässä. Aamukooman väistyttyä katselimme Zorron naamio –elokuvan. Meksikolaistaustainen kuskimme Jose lupasi jo lähtiessä, että meille esitetään funny movie. Yritimme ensin arvuutella mikä retkeemme sopiva funny movie sieltä tulisi. Josen valinnaksi paljastui lopulta Zorron naamio jonka tapahtumat sijoittuivat Californiaan. Kymmenen kilometriä ennen kanjonia pysähdyimme lounaalle. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Äiti voit kertoa tästä sitten syksyllä oppilaillesi, ruokaympyrä oli sulkeutunut.

Turkey ja Cheese leipä...
...niin, antikarppaustoimikunnan lounas :D
Laatikosta paljastui sipsipussi, jonkinnäköinen sokeri-pähkinä patukka, pullaleipäpatonki, n. desin vesipullo, majoneesi ja sinappipussit, sekä pieni omena! Heeehehe. Jälkeenpäin oikein kadutti että menin edes maistamaan ko. patonkia, ihme ettei siitä saanut mitään "oireita". Markus onneksi pelasti tilanteen ja haki meille "kiinalaista", pienen kuution riisiä ja kanaa.

Las Vegasista Grand Canyonille on matkaa rapeat 348 mailia, eli 560 kilometriä. Matka maksoi 79 dollaria, eli vähän yli 60 euroa. Vierailijat joutuvat maksamaan kävijämaksuja  Grand Canyonille muistaakseni 12$ per henkilö ja 25 $ per ajoneuvo. Viihdeajoeuvosta (bussi), jolla me tällä kertaa matkustimme, puistovirkailijat veloittavat kuulemma 300$.  Matka kului kaiken kaikkiaan mukavasti elokuvia katsellen, nukkuen ja matkamuistokaupoissa pyörien. 

Maasto oli yllättävän vehreää Grand Canyonin kansallispuistossa
Kuskimme Jose osoittautui varsinaiseksi vitsiniekaksi. Lähestyessämmä Grand Canyonia Jose kysyi ihanalla murteellaan retkiläsiltä: Ookei folks, are youu ready to see the great Graaaand Canyon, Graaaand Canyon? Kaikki tietysti hurrasivat iloisesti, että kyllä! Wuhuu! Matkan aikana Jose esitteli meille paikkoja ja kertoi alueista joiden halki ajelimme. Lähtiessämme eräältä pysähdyspaikalta Jose käski katsoa jälleen kerran oikealle…sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle – olimme ylittämässä tietä :D safety first.. Heh heh

Kun viimein pääsimme Grand Canyonin parkkipaikalle, ei kanjonia näkynyt missään. Olimme yllättäen hyvin vehreällä alueella, missä kasvoi hyvin paljon erilaisia mäntypuita, aloe-veroja ja kaiken maailman puskia. Olin kuvitellut, että maisema kanjonin ympärillä olisi pelkkää autiomaata, niin kuin se oli ollut koko matkan ajan. Autiomaan tilalla olikin vehreää metsikköä.

Vihdoin perillä.

Kanjoni on muutaman kymmenen metrin päässä!?
Jose kertoi vielä mistä kohtaa kanjonille pääsee, ja sanoi perään; Youu cannot miss it! O´RLY xD Vain muutaman kymmenen metriä ja pian puiden takaa aukeni sellainen maisema mitä ei voinut uskoa todeksi. Verkkokalvoille piirtyvä näkymä vaikutti epätodelliselta ja ihmiset jyrkänteen reunalla lähinnä photoshopatuilta. Näky oli uskomaton. Erästä ystävääni lainaten, hänen taannoin nähtyään Machu Picchun, meinasi tasanteella tulla kyynel silmäkulmaan. Vihdoin näin Grand Canyonin.












Varmaankin ensimmäiset kymmenen minuuttia yritti vain ymmärtää missä on ja mitä edessään näkee. Näky oli epätodellinen ja kuumuudesta johtuen maisema oli sumuisen oloinen. Kanjonin todellista kokoa oli mahdotonta käsittää.

Hullut ja uhkarohkeat turistit
Kuvassa näkyvistä ihmisistä saa pienen käsityksen kanjonin laitamien mittasuhteista.

Ilmakuva kanjonista, vierailimme alhaalla oikeassa mutkassa



"Suuri kanjoni" on Colorado -joen uurtama värikäs, jyrkkäreunainen kanjoni Luoteis-Arizonassa. Sitä ympäröi Yhdysvaltain ensimmäisiin kansallispuistoihin lukeutuva Grand Canyonin kansallispuisto. Grand Canyon luokitellaan usein maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon, eikä ihme, sillä kyllä se ihmeelliseltä vaikuttaakin. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Kanjonin seinät ovat kuin valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely. 

Kanjonin ylin kerros on nimeltään Kaibab ja sen ikä on n.270 miljoonaa vuotta. Sitä seuraava valkoinen kerros on Coconino ja ikää on 275 miljoonaa vuotta. Hieman alempana on pitkä punainen kerrostuma, Redwall Limestone, ikää 340 miljoonaa vuotta. Keskellä, oikeassa kulmassa kuvaa voi nähdä tasanteen näköisen alueen, se on Tonto Group ja ikä 525-505 miljoonaa vuotta. Älyttömyyden huippuna on Vishnu Basement Rocks, mitä ei edes tässä kuvassa näe (se on paljon alempana), se on iältään 1840-1680 miljoonaa vuotta. (!) Tämän faktan luettuaan tunsi itsensä hyvin nuoreksi (:D) ja pieneksi.


Grand Canyonilla vierailee Josen mukaan kuulemma n. 5 miljoonaa kävijää vuosittain. Luonnonpuistossa on mahdollista yöpyä esim. hotellissa mutta yksi yö voi maksaa useamman sata dollaria. Kanjoni on kuulemma nähtävä auringon noustessa tai auringon laskiessa. Ne jäivät meiltä nyt ensi kertaan :) Hotellivaraukset on Josen mukaan tehtävä yli vuosi etukäteen, sen verran suosittua kanjonilla vieraileminen on. 





Kanjonin pohjalla luikertelee Colorado -joki, joka kuluttaa maaperää yhden tuuman verran joka vuosi. Kanjonin löysi John Wesley Powell vuonna 1869. Yhdeksänhenkinen retkikunta lastasi veneet kohti suurta ja tuntematonta, kunnes 98 päivän ja tuhannen mailin jälkeen se löysi Grand Canyonin. Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt julisti paikan luonnonpuistoksi vuonna 1919.
 



Kanjonin orava, en tiedä onko se mallia Albert vai Kaibab?


Tyytyväinen matkaaja







Tällaista maisemaa oli hyvin vaikea jättää taakseen. Paikalta ei olisi halunnut lähteä pois, sen verran vaikuttava paikka Grand Canyon on. Bussi kuitenkin odotti parkkipaikalla ja lopulta oli pakko lähteä ja vielä viimeisen kerran katsoa taakseen, ennen kuin puut ja pensaat peittivät kanjonin taakseen. 


Just Go with It PosterKotimatka alkoi iltapäivällä ja oli lopulta yllättävän kivuton. Katselimme jälleen yhden Josen funny -elokuvista, tällä kertaa Jennifer Anistonin ja Adam Sandlerin tähdittämä Go With It -elokuvan. Suosittelen elokuvaa esimerkiksi laiskan sunnuntai-illan viettoon. Leffa oli oikeasti hauska ja romanttinen :) Amerikkalaisten kanssamatkustajien loistavat reaktiot elokuvan kohtauksiin jäivät myös mieleen, AAUTS!, DOUUU! HAHAHA! :)












Nevadan maisemat ovat hyvin kauniit myös ilta- ja yöaikaan. Yllä vielä kuva kotimatkalta kohti Vegasia, juuri ennen kuin aurinko laski ja pimensi aavikon mustaksi.

tiistai 3. heinäkuuta 2012


VEGAS BABY!

Saavuimme Las Vegasiin torstai-iltana ja kaupunki oli oikeasti niin älytön, kuin sen vain voi kuvitella olevan. Las Vegas on Nevadan osavaltion suurin kaupunki. Kaupungin asukasmäärä oli vuonna 2003 518 313 asukasta. Metropolialueen asukasmäärä on yli 1,7 miljoonaa. Vegasiin muuttaa joka kuukausi n.5000 uutta asukasta. Muuttamiseen houkuttelevat suuret ja suhteellisen edulliset kodit sekä verovapaus, sillä Vegasin kasinot kustantavat paikallisten verot.

Olimme varanneet hotelliksi Trump International Hotellin, jonka kristallikruunut, palmut ja ovi- ja automiehet ottivat meidät vastaan. 

I hope I do! :D

Edessä Las Vegas!


Hotellit näkyvät moottoritielle




Trump International Hotel - a good choice!





Welcome!
Astuimme ulos autosta ja autokuski vei automme autoparkkiin. Donald Trumpin nimikkohotellilla tunnelmaa kuvasi osuvimmin sana luksus. Epäilemättä kaikkeen johon on liitetty kyseisen herran nimi, liittyy luksus jollain tavalla. Hotellihuoneessamme oli oma poreamme, keittiö ja hienot maisemat Vegasin kaupunkiin sen 47.stä kerroksesta.







Trumppilan aulasta



Ensimmäisenä iltana päätimme vaan jäädä väsyneinä hotellille lepäilemään. Katsoimme Rillit Huurussa -sarjaa (mitä esitetään joka päivä ja useilta eri kanavilta) ja Disneyn Sammakkoprinssiä porealtaassa. Kyllä, kylpyhuoneessammekin oli oma tv! :D

Kylppärissä poreamme ja peilin keskellä tv :DD




Hotellihuone

Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan minkälainen kaupunki Las Vegas oikeasti on. Emme päässeet kuin sata metriä, kun jo löysimme suuren ostoskeskuksen. Siellä söimme pitkästä aikaa kunnolla italialaisessa ravintolassa nimeltään Maggianos. Ruoka oli todella hyvää, kerrankin kunnon ruokaa, eikä jotain, mikä tursuaa rasvaa tai koostuu lähinnä sokerista ja valkoisista jauhoista.


Markus ja Maggianosin supergrilliruoka

Palasimme hotellille ottamaan aurinkoa ja päätimme lähteä tutkimaan kaupunkia uudelleen vasta myöhemmällä. Hotellin uima-allas oli mukava ja rauhallinen. Lämpötila Vegasissa oli koko viikonlopun +40 astetta, joten kun aurinkotuolissa ei enää kärsinyt istua, oli ihana pulahtaa viileään uima-altaaseen. Allasosastolla taisimme olla yhtä paljon vedessä kuin aurinkotuoleilla, sen verran lämmintä oli Vegasin auringon alla. Täällä keli on ainoastaan Scorzio, cumulus nimbuksia ei ole paljoa näkynyt ;) 
Yam yam viilennystä











Illalla kävelimme kaupungin pääkadulla, mikä on kaikkiaan 6,5 km pitkä. Hotellimme sijaitsi kadun pohjoispäässä, sen rauhallisessa "loppupäässä". Trumppilassa ei ollut omaa kasinoa, mikä oli pelkästään hyvä asia.

Naapurihotellit Wynn & Encore




Trasure Island

Kaupungin todellinen syke paljastuu kunnolla vasta yön laskeuduttua kaupunkiin, ja joka paikassa tapahtuu koko ajan jotain. Kävimme Venetian -hotellilla ihastelemassa kanavia pitkin turisteja kuljettavia neonvalaistuja kondoleita ja Treasure Islandin vauhdikasta esitystä missä burleski-seireenit ja karskeat merirosvot taistelivat merten haltijuudesta. Esitys tarjosi tanssia ja laulua, paljasta pintaa, kankkuja, vatsalihaksia, tykeillä ammuskelua, uppoavan merirosvolaivan, valtavat liekinheittimet ja korkeita vesitärskyjä. 


Venetianin romanttiset kanavat










Venetianin aulasta




It´s gonna be a slow ride




Treasure Islandin seireenit




Tanssia, laulua ja kankkuja




Merirosvot räjäyttivät seireenien vaatekapit...




...minkä jälkeen seireenit tuhosivat merirosvojen laivan

Kaupunki on täynnä toinen toistaan suurempia hotelleja, luksuskauppakeskuksia, kasinoita, polttareitaan ja syntymäpäiviään viettäviä juhlijoita. Kaikkialla näkee tulevia morsmaikkuja ja korkeisiin korkoihin ja minihameisiin sommistautuneita nuoria tyttöjä. Juhlijat kantavat kaulassaan ja käsissään valtavia drinkki-pulloja, mitkä parhaimmillaan roikkuvat maassa asti.


Tädillä oli pieni drinkki
Paris -kasinon drinkki
Vallitseva pukeutumistyyli on Las Vegasissa hyvin, hyvin niukkaa, joten Las Vegas tarjoaa miehille paljon silmänruokaa. Las Vegas riehannuttaa kävijänsä, sillä useimmissa Amerikan osavaltioissa ei saa juoda alkoholia julkisilla paikoilla. Vegasissa kaikki on kuitenkin toisin ja ihmiset päästelevät ihan täysillä. Aikuiset ihmiset villiintyvät, kun pääsevät juomaan ja pelaamaan ilman rajoitteita. Tervetuloa meille Suomeen! Meillä on Las Vegas joka viikonloppu :D 

Vegas on täynnä valtavia, tupakankäryisiä kasinoita







Pääkadun pohjoispäästä

Kiertelimme kaupungilla muutaman tunnin ja näimme kaupungista vain pintaraapaisun. Oli kuitenkin palattava hotellille nukkumaan, sillä olimme varanneet lauantaille bussimatkan Grand Canyonille.