Maidot matkalla

GRAND CANYON

Yksi suuri syy miksi halusin lähteä länsirannikolle oli haave nähdä Grand Canyon. Varasimme bussimatkan lauantaille, ja odotettavissa oli pienehkö, yli 14 tunnin reissu Arizonaan ja takaisin Las Vegasiin. Vision Tours -yhtiön shuttle nouti meidät ja muutaman muun retkelle lähtijän varhain kuuden jälkeen aamulla hotellilta, ja kuljetti meidät retken lähtöpaikkaan kaupungin laidalle. Kun vihdoin ennen kahdeksaa pääsimme isompaan bussiimme alkoi televisioissa pyöriä Grand Canyon -dvd. Nukahdimme melkein heti dvd.n alussa. Muistikuvia jäi lähinnä kohdasta jossa kerrottiin alueen eläinkunnan monimuotoisuudesta ja kahdenlaisista oravista (?).

Ilmastoidussa bussissa oli aika kylmä ja välillä olikin ihana pysähtyä vessa, tuliais- ja ruokapaikoissa lämmittelemässä. Aamukooman väistyttyä katselimme Zorron naamio –elokuvan. Meksikolaistaustainen kuskimme Jose lupasi jo lähtiessä, että meille esitetään funny movie. Yritimme ensin arvuutella mikä retkeemme sopiva funny movie sieltä tulisi. Josen valinnaksi paljastui lopulta Zorron naamio jonka tapahtumat sijoittuivat Californiaan. Kymmenen kilometriä ennen kanjonia pysähdyimme lounaalle. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Äiti voit kertoa tästä sitten syksyllä oppilaillesi, ruokaympyrä oli sulkeutunut.

Turkey ja Cheese leipä...

...niin, antikarppaustoimikunnan lounas :D

Laatikosta paljastui sipsipussi, jonkinnäköinen sokeri-pähkinä patukka, pullaleipäpatonki, n. desin vesipullo, majoneesi ja sinappipussit, sekä pieni omena! Heeehehe. Jälkeenpäin oikein kadutti että menin edes maistamaan ko. patonkia, ihme ettei siitä saanut mitään "oireita". Markus onneksi pelasti tilanteen ja haki meille "kiinalaista", pienen kuution riisiä ja kanaa.

Las Vegasista Grand Canyonille on matkaa rapeat 348 mailia, eli 560 kilometriä. Matka maksoi 79 dollaria, eli vähän yli 60 euroa. Vierailijat joutuvat maksamaan kävijämaksuja  Grand Canyonille muistaakseni 12$ per henkilö ja 25 $ per ajoneuvo. Viihdeajoeuvosta (bussi), jolla me tällä kertaa matkustimme, puistovirkailijat veloittavat kuulemma 300$.  Matka kului kaiken kaikkiaan mukavasti elokuvia katsellen, nukkuen ja matkamuistokaupoissa pyörien. 

Maasto oli yllättävän vehreää Grand Canyonin kansallispuistossa

Kuskimme Jose osoittautui varsinaiseksi vitsiniekaksi. Lähestyessämmä Grand Canyonia Jose kysyi ihanalla murteellaan retkiläsiltä: Ookei folks, are youu ready to see the great Graaaand Canyon, Graaaand Canyon? Kaikki tietysti hurrasivat iloisesti, että kyllä! Wuhuu! Matkan aikana Jose esitteli meille paikkoja ja kertoi alueista joiden halki ajelimme. Lähtiessämme eräältä pysähdyspaikalta Jose käski katsoa jälleen kerran oikealle…sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle – olimme ylittämässä tietä :D safety first.. Heh heh

Kun viimein pääsimme Grand Canyonin parkkipaikalle, ei kanjonia näkynyt missään. Olimme yllättäen hyvin vehreällä alueella, missä kasvoi hyvin paljon erilaisia mäntypuita, aloe-veroja ja kaiken maailman puskia. Olin kuvitellut, että maisema kanjonin ympärillä olisi pelkkää autiomaata, niin kuin se oli ollut koko matkan ajan. Autiomaan tilalla olikin vehreää metsikköä.

Vihdoin perillä.

Kanjoni on muutaman kymmenen metrin päässä!?

Jose kertoi vielä mistä kohtaa kanjonille pääsee, ja sanoi perään; Youu cannot miss it! O´RLY xD Vain muutaman kymmenen metriä ja pian puiden takaa aukeni sellainen maisema mitä ei voinut uskoa todeksi. Verkkokalvoille piirtyvä näkymä vaikutti epätodelliselta ja ihmiset jyrkänteen reunalla lähinnä photoshopatuilta. Näky oli uskomaton. Erästä ystävääni lainaten, hänen taannoin nähtyään Machu Picchun, meinasi tasanteella tulla kyynel silmäkulmaan. Vihdoin näin Grand Canyonin.

Varmaankin ensimmäiset kymmenen minuuttia yritti vain ymmärtää missä on ja mitä edessään näkee. Näky oli epätodellinen ja kuumuudesta johtuen maisema oli sumuisen oloinen. Kanjonin todellista kokoa oli mahdotonta käsittää.

Hullut ja uhkarohkeat turistit

Kuvassa näkyvistä ihmisistä saa pienen käsityksen kanjonin laitamien mittasuhteista.

Ilmakuva kanjonista, vierailimme alhaalla oikeassa mutkassa

"Suuri kanjoni" on Colorado -joen uurtama värikäs, jyrkkäreunainen kanjoni Luoteis-Arizonassa. Sitä ympäröi Yhdysvaltain ensimmäisiin kansallispuistoihin lukeutuva Grand Canyonin kansallispuisto. Grand Canyon luokitellaan usein maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon, eikä ihme, sillä kyllä se ihmeelliseltä vaikuttaakin. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Kanjonin seinät ovat kuin valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely. 

Kanjonin ylin kerros on nimeltään Kaibab ja sen ikä on n.270 miljoonaa vuotta. Sitä seuraava valkoinen kerros on Coconino ja ikää on 275 miljoonaa vuotta. Hieman alempana on pitkä punainen kerrostuma, Redwall Limestone, ikää 340 miljoonaa vuotta. Keskellä, oikeassa kulmassa kuvaa voi nähdä tasanteen näköisen alueen, se on Tonto Group ja ikä 525-505 miljoonaa vuotta. Älyttömyyden huippuna on Vishnu Basement Rocks, mitä ei edes tässä kuvassa näe (se on paljon alempana), se on iältään 1840-1680 miljoonaa vuotta. (!) Tämän faktan luettuaan tunsi itsensä hyvin nuoreksi (:D) ja pieneksi.

Grand Canyonilla vierailee Josen mukaan kuulemma n. 5 miljoonaa kävijää vuosittain. Luonnonpuistossa on mahdollista yöpyä esim. hotellissa mutta yksi yö voi maksaa useamman sata dollaria. Kanjoni on kuulemma nähtävä auringon noustessa tai auringon laskiessa. Ne jäivät meiltä nyt ensi kertaan :) Hotellivaraukset on Josen mukaan tehtävä yli vuosi etukäteen, sen verran suosittua kanjonilla vieraileminen on. 

Kanjonin pohjalla luikertelee Colorado -joki, joka kuluttaa maaperää yhden tuuman verran joka vuosi. Kanjonin löysi John Wesley Powell vuonna 1869. Yhdeksänhenkinen retkikunta lastasi veneet kohti suurta ja tuntematonta, kunnes 98 päivän ja tuhannen mailin jälkeen se löysi Grand Canyonin. Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt julisti paikan luonnonpuistoksi vuonna 1919.

 

Kanjonin orava, en tiedä onko se mallia Albert vai Kaibab?

Tyytyväinen matkaaja

Tällaista maisemaa oli hyvin vaikea jättää taakseen. Paikalta ei olisi halunnut lähteä pois, sen verran vaikuttava paikka Grand Canyon on. Bussi kuitenkin odotti parkkipaikalla ja lopulta oli pakko lähteä ja vielä viimeisen kerran katsoa taakseen, ennen kuin puut ja pensaat peittivät kanjonin taakseen. 

Kotimatka alkoi iltapäivällä ja oli lopulta yllättävän kivuton. Katselimme jälleen yhden Josen funny -elokuvista, tällä kertaa Jennifer Anistonin ja Adam Sandlerin tähdittämä Go With It -elokuvan. Suosittelen elokuvaa esimerkiksi laiskan sunnuntai-illan viettoon. Leffa oli oikeasti hauska ja romanttinen :) Amerikkalaisten kanssamatkustajien loistavat reaktiot elokuvan kohtauksiin jäivät myös mieleen, AAUTS!, DOUUU! HAHAHA! :)

Nevadan maisemat ovat hyvin kauniit myös ilta- ja yöaikaan. Yllä vielä kuva kotimatkalta kohti Vegasia, juuri ennen kuin aurinko laski ja pimensi aavikon mustaksi.