tiistai 3. heinäkuuta 2012


VEGAS BABY!

Saavuimme Las Vegasiin torstai-iltana ja kaupunki oli oikeasti niin älytön, kuin sen vain voi kuvitella olevan. Las Vegas on Nevadan osavaltion suurin kaupunki. Kaupungin asukasmäärä oli vuonna 2003 518 313 asukasta. Metropolialueen asukasmäärä on yli 1,7 miljoonaa. Vegasiin muuttaa joka kuukausi n.5000 uutta asukasta. Muuttamiseen houkuttelevat suuret ja suhteellisen edulliset kodit sekä verovapaus, sillä Vegasin kasinot kustantavat paikallisten verot.

Olimme varanneet hotelliksi Trump International Hotellin, jonka kristallikruunut, palmut ja ovi- ja automiehet ottivat meidät vastaan. 

I hope I do! :D

Edessä Las Vegas!


Hotellit näkyvät moottoritielle




Trump International Hotel - a good choice!





Welcome!
Astuimme ulos autosta ja autokuski vei automme autoparkkiin. Donald Trumpin nimikkohotellilla tunnelmaa kuvasi osuvimmin sana luksus. Epäilemättä kaikkeen johon on liitetty kyseisen herran nimi, liittyy luksus jollain tavalla. Hotellihuoneessamme oli oma poreamme, keittiö ja hienot maisemat Vegasin kaupunkiin sen 47.stä kerroksesta.







Trumppilan aulasta



Ensimmäisenä iltana päätimme vaan jäädä väsyneinä hotellille lepäilemään. Katsoimme Rillit Huurussa -sarjaa (mitä esitetään joka päivä ja useilta eri kanavilta) ja Disneyn Sammakkoprinssiä porealtaassa. Kyllä, kylpyhuoneessammekin oli oma tv! :D

Kylppärissä poreamme ja peilin keskellä tv :DD




Hotellihuone

Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan minkälainen kaupunki Las Vegas oikeasti on. Emme päässeet kuin sata metriä, kun jo löysimme suuren ostoskeskuksen. Siellä söimme pitkästä aikaa kunnolla italialaisessa ravintolassa nimeltään Maggianos. Ruoka oli todella hyvää, kerrankin kunnon ruokaa, eikä jotain, mikä tursuaa rasvaa tai koostuu lähinnä sokerista ja valkoisista jauhoista.


Markus ja Maggianosin supergrilliruoka

Palasimme hotellille ottamaan aurinkoa ja päätimme lähteä tutkimaan kaupunkia uudelleen vasta myöhemmällä. Hotellin uima-allas oli mukava ja rauhallinen. Lämpötila Vegasissa oli koko viikonlopun +40 astetta, joten kun aurinkotuolissa ei enää kärsinyt istua, oli ihana pulahtaa viileään uima-altaaseen. Allasosastolla taisimme olla yhtä paljon vedessä kuin aurinkotuoleilla, sen verran lämmintä oli Vegasin auringon alla. Täällä keli on ainoastaan Scorzio, cumulus nimbuksia ei ole paljoa näkynyt ;) 
Yam yam viilennystä











Illalla kävelimme kaupungin pääkadulla, mikä on kaikkiaan 6,5 km pitkä. Hotellimme sijaitsi kadun pohjoispäässä, sen rauhallisessa "loppupäässä". Trumppilassa ei ollut omaa kasinoa, mikä oli pelkästään hyvä asia.

Naapurihotellit Wynn & Encore




Trasure Island

Kaupungin todellinen syke paljastuu kunnolla vasta yön laskeuduttua kaupunkiin, ja joka paikassa tapahtuu koko ajan jotain. Kävimme Venetian -hotellilla ihastelemassa kanavia pitkin turisteja kuljettavia neonvalaistuja kondoleita ja Treasure Islandin vauhdikasta esitystä missä burleski-seireenit ja karskeat merirosvot taistelivat merten haltijuudesta. Esitys tarjosi tanssia ja laulua, paljasta pintaa, kankkuja, vatsalihaksia, tykeillä ammuskelua, uppoavan merirosvolaivan, valtavat liekinheittimet ja korkeita vesitärskyjä. 


Venetianin romanttiset kanavat










Venetianin aulasta




It´s gonna be a slow ride




Treasure Islandin seireenit




Tanssia, laulua ja kankkuja




Merirosvot räjäyttivät seireenien vaatekapit...




...minkä jälkeen seireenit tuhosivat merirosvojen laivan

Kaupunki on täynnä toinen toistaan suurempia hotelleja, luksuskauppakeskuksia, kasinoita, polttareitaan ja syntymäpäiviään viettäviä juhlijoita. Kaikkialla näkee tulevia morsmaikkuja ja korkeisiin korkoihin ja minihameisiin sommistautuneita nuoria tyttöjä. Juhlijat kantavat kaulassaan ja käsissään valtavia drinkki-pulloja, mitkä parhaimmillaan roikkuvat maassa asti.


Tädillä oli pieni drinkki
Paris -kasinon drinkki
Vallitseva pukeutumistyyli on Las Vegasissa hyvin, hyvin niukkaa, joten Las Vegas tarjoaa miehille paljon silmänruokaa. Las Vegas riehannuttaa kävijänsä, sillä useimmissa Amerikan osavaltioissa ei saa juoda alkoholia julkisilla paikoilla. Vegasissa kaikki on kuitenkin toisin ja ihmiset päästelevät ihan täysillä. Aikuiset ihmiset villiintyvät, kun pääsevät juomaan ja pelaamaan ilman rajoitteita. Tervetuloa meille Suomeen! Meillä on Las Vegas joka viikonloppu :D 

Vegas on täynnä valtavia, tupakankäryisiä kasinoita







Pääkadun pohjoispäästä

Kiertelimme kaupungilla muutaman tunnin ja näimme kaupungista vain pintaraapaisun. Oli kuitenkin palattava hotellille nukkumaan, sillä olimme varanneet lauantaille bussimatkan Grand Canyonille.

maanantai 2. heinäkuuta 2012


ROAD TRIP CALIFORNIASTA NEVADAAN

Kohti San Josea
Lähdimme tiistaina 26.6 San Franciscosta kohti Nevadaa ja Las Vegasia. Ajattelimme kulkea matkan kahden pysähdyksen taktiikalla ja päädyimmekin ensimmäiseksi yöksi lähelle SanFrania San Josen kaupunkiin. Otimme yöksi edullisen motellin, mikä oli hintaansa nähden todella hyvä. San Jose on yksi niistä kaupungeista mikä kasvoi räjähdysmäisesti SanFranin vuoden 1906 maanjäristyksen jälkeen. 

Tyypillistä SanFranin ulkopuolista maisemaa
San Josessa päädyimme keskelle Intialaisten asuttamaa kaupunginosaa mistä ei tavallista ruokakauppaa tuntunut löytyvän niin mistään. Kaikki ihmiset siis tuntuivat olevan kotoisin Intiasta, aina hotellin respan, huoltoaseman ja kaupan myyjää myöten. Kaupat olivat kuin Intian Basaareja ruokaosastoilla ja bollywood videovuokraamoilla. :D 

Best Value Inn - perinteinen Jenkkimotelli


Lopulta arvoimme navigaattorin avustuksella viimeiseksi kauppaehdotukseksi Jerry´s:in, joka oli lähinnä viinakauppa varustettuna muutamalla elintarvikkeella. Päädyimme ostamaan ruoaksi mikronuudeleita ja aamupalaksi muroja. Syöminen täällä on muuten osoittautunut melkoisen vaikeaksi. Tai ei se vaikeaa ole, jos suostuu syömään upporasvaruokaa joka päivä. Hampurilainen, pizza, vaalea leipä, pulla jne. kiintiö alkaa olemaan täynnä ja rasvankäryiset Food Court -ruokapaikat ostoskeskuksissa inhottavat jo pelkkänä ajatuksena. Noh, ollaan nyt sitten lomalla ja perustetaan antikarppaustoimikunta xD Starbuckseja on täällä muuten aivan joka paikassa, siis ihan joka paikassa! 

Motelli tosiaan menetteli ja oli paljon SanFranin hotellia siistimpi. Huoneessa oli parveke, jolle ei kuitenkaan päässyt. Ennen San Joseen päätymistä pyörimme hetken Piilaaksossa, joka on korkean teknologian keskittymä. Markus halusi nähdä tunnettujen yritysten mm. Pixarin, Microsoftin ja Applen päämajoja. Ennen piilaaksoon päätymistä pysähdyimme Cupertinon paikallisessa Mäkkärissä jossa kaikki ihmiset tuntuivat olevan latinoja. Kassan myyjäkin tuntui puhuvan ainoastaan espanjaa jonka johdosta parin purilaisen tilaaminen tuntui olevan ylitsepääsemätön haaste. Onneksi paikalla oli muitakin myyjiä madaltamassa kielimuuria. Meidän liikkuminen täällä (kaksi pohjoismaalaista blondia kun ollaan) tuntuu herättävän ihmisten mielenkiinnon. Ihan sama missä paikassa käy, niin aina kysytään mistä olette kotoisin. San Josen Starbucsissa juomien valmistaja kertoi tämän isoisän olevan suomalainen, sukunimeltään Mäki. Reissun aikana yllättävän moni ihminen on tiennyt Suomesta jotakin. Angry Birds krääsää täälläkin tuntuu löytyvän lähes jokaisen ostarin kojuista.

Pixarin porteilla
Matkustimme seuraavaksi yöksi Bakersfieldiin, jonne oli ykköstien kautta hieman pidempi matka, n. 500km. Päätimme lähteä ajamaan ykköstietä, mikä kulkee aivan länsirannikkoa pitkin. Noin parisataa mailia maisemat olivat aivan uskomattomia. Mutkainen vuoristotie vuorotteli välillä aivan rannikon tuntumassa ja välillä vehreiden kansallispuistojen halki. 
















Tien varrella oli useita kahviloita ja pieniä myymälöitä










Ihania lasikurpitsoja



Lasinen sammakko



"Last dance before breakfast"



4th of July on tulossa!
Pysähtelimme matkan aikana monille kauniille pysähtymispaikoille ihastelemaan Tyyntä valtamerta, vuoristoa ja metsiä. Pysähdyimme tuurilla eräälle levähdyspaikalle, mikä ei aluksi näyttänyt kovin kummoiselta, mutta kun lähdimme tarkemmin tarkastelemaan paikkaa yllätyimme kuinka ihanan paikan olimme löytäneet. Kahvilan ja kauppojen takaa avautui henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Taisimme pyöriä paikassa kaikkiaan tunnin ihastelemassa paikan kauneutta.

Maisemat ykköstiellä - vuoristoa ja merta




Maistoimme pientä suolaista matkan varrella






Kahvilan takaa aukesi upea näkymä










Joku hääpari oli kuvaamassa tällä paikalla juuri ennen meidän saapumista, ei paha hääkuvan taustaksi ;)







Ykköstieltä poikkesimme tielle 46 ja myöhemmin tielle 15 kohti sisämaata ja Bakersfieldiä. Suora tie vaikutti monen tunnin mutkittelun jälkeen aluksi huvittavalta :) Maisemat muuttuivat siis nopeasti hyvin erilaisiksi. Vuorotellen aavikkoa, laakeita maisemia, vuoria, valtavia viinitiloja ja niiden tiluksia silmänkantamattomiin.

Vaihteeksi suora tie ja laakeat maisemat





Öljypumppuja
Ennen Bakersfieldiä näimme öljynpumppausalueen mikä oli täynnä pieniä öljypumppuja pumppaamassa edes takaisin. Ajoimme myös valtavien maissipeltojen ohitse. Olisi ehkä pitänyt silloin pysähtyä tienvarteen ja käydä kävelemässä maissipellossa :D Maisemat toivat mieleen Lady Gagan You and I -musiikkivideon :)
 


Cornfield

You and I -maisemat
Bakersfieldiin saavuimme myöhään illalla. Ensivaikutelma paikasta laittoi (ainakin kuskin) puremaan nyrkkiä koska ympärillä tuntui näkyvän ainoastaan tyypillistä rähjäistä teollisuusaluetta ja teiden varsilla hajonneita renkaiden palasia. Päivän ajon lopun kruunasi paikallisen aborginaali - asukkaan autonrähjä joka ajoi liittymän pientareella, kaiken rojun keskellä yksi rengas tyhjänä. Kipinäsuihua ei sentään vielä näkynyt. Hotellille oli muutenkin todella vaikea päästä. Tuntui kuin se olisi ollut keskellä suurta kiertoliittymää. Ennen hotellille pääsyä kuski kerkesi jo muutamaan kertaan todeta miksi meidän piti pysähtyä juuri tähän punaniskojenkin hylkäämään tuppukylään! Lopulta kuitenkin pääsimme Hotellille ehjin renkain. Paikan päällä totesimme, että se on hyvin samanalainen kuin edellisyön hotelli oli ollut. Taso oli Bakersfieldin ensivaikutelmaan nähden positiivinen yllätys. Respan nuori herrasmies oli mukava ja hotellin sisäpiha yllättävän viihtyisä palmuineen ja uima-altaineen. Huoneen pohjakaava oli melkein yksi yhteen San Josen hotellin kanssa. Yövyimme siis hotellissa ja aamulla "jouduimme" heräämään aikaisin ilmaisen aamupalan takia joka on ollut harvinaista "herkkua" koko reissun aikana. Aamupalan jälkeen istuimme hetken hotellin altaalla, jonka jälkeen lähdimme kohti Vegasia. Matkaa aikuisten huvipuistoon oli noin 450 kilometriä.

Bakersfieldin esikaupunkia

Maybe some coffee?


Bakersfieldin hotelli